Hunaja haavojen hoidossa ja bakteerien tappajana

Hunajaa on käytetty pitkään haavojen hoidossa, ja moni lääketieteellinen haavanhoitovalmiste sisältää myös hunajaa. Kotona voi sipaista hunajaa esimerkiksi pienelle palovammalle tai rauhoittamaan huuliherpestä.

Uudet tutkimukset viittaavat myös siihen, että mehiläisten maitohappobakteerit voisivat nitistää jopa antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereja.

Mutta mihin hunajan teho perustuu ja miten hunajaa pitäisi käyttää?

Moniin vammoihin

Hunajaa käytetään monenlaisiin haavoihin, mm. palovammoihin, säärihaavoihin, diabeettisen jalan haavaumiin, painehaavoihin, paiseisiin, ihonsiirre- ja ottokohtahaavoihin.

Lääketeollisuus on myös kehittänyt hunajasta erilaisia haavanhoitovalmisteita. Tuotenimiä ovat mm. Medihoney, Skinex aktisor, L-Mesitran, Activon, Dermagiq sekä eläimille tarkoitettu Vetramil.

Haavanhoidossa hunaja olisi ensin hyvä levittää haavataitokselle. Kuiville haavoille riittää kuitutaitos, mutta runsaasti erittäville haavoille tarvitaan haavatyyny. Jos hunajan levittää suoraan haavalle, hunajalla on taipumus valua pois ennen kuin päälle on saatu toinen sidos pitämään sen paikallaan.
 
Jos hunajan levittää suoraan haavalle, tulisi levitys aloittaa haavan reunoilta.

Glukoosi-oksidaasientsyymi hoitaa haavoja

Aikoinaan arveltiin, että haavanhoitovaikutus perustuu hunajan korkeaan sokeripitoisuuteen. Tämä on kuitenkin vain pieni vaikuttava tekijä hunajan tehossa.

Yksi osa hunajan vaikutuksia on se, että hunajan sisältää glukoosi-oksidaasientsyymiä, joka veteen laimennettuna tuottaa pitkän aikaa vetyperoksidia. Vaikka hunajassa vetyperoksidimäärä voi olla hyvin vähäinen, se on silti pitkävaikutteinen ja tehokas. Hunajan on osoitettu suojaavan myös vetyperoksidin aiheuttamilta kudosvahingoilta.

Hunaja tappaa bakteereja

Vuonna 2010 julkaistussa tutkimuksessa löydettiin hunajasta bakteereita tappava ainesosa. Mehiläiset tuottavat defensin-1 -nimistä proteiinia, jota ne lisäävät hunajaan. Suurin osa hunajan antibakteerisista ominaisuuksista johtuisi tutkimuksen perusteella tästä proteiinista. Tämän ainesosan löytyminen voi mahdollistaa uuden lääkkeen kehittämistä bakteeri-infektioihin.

Suomalaisen tutkimuksen mukaan kotimaiset lajihunajat tehoavat useisiin bakteereihimme. Niistä voisi olla apua esimerkiksi korvatulehdusten hoidossa tai ruokamyrkytysten estämisessä. (Huttunen ym. 2012)

Ruotsalaistutkijoiden näyttöjen mukaan mehiläisten mesimahan maitohappobakteerit pystyvät nujertamaan jopa antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereja. Lisäksi antibiootit vaikuttavat yleensä vain joihinkin bakteereihin, kun taas mehiläisten bakteerit tuottavat yhdisteitä, jotka tehoavat laajaan bakteerijoukkoon. Nämä maitohappobakteerit tosin kuolevat hunajasta nopeasti, joten eniten niitä on aivan tuoreessa ja kosteassa hunajassa, jota mehiläiset eivät ole kuivattaneet täysin valmiiksi.

Myös hunajan sisältämä glukonihappo ja alhainen pH vähentävät bakteerien kasvua.

Lisäksi hunajasta on löydetty erilaisia haihtuvia yhdisteitä ja flavonoideja. Niiden oletetaan ehkäisevän bakteerien ja sienten kasvua.

Kaikkia syitä ei vielä tunneta, mutta tutkimuksia tehdään koko ajan.

Erilaisilla hunajilla erilainen teho

Hunaja sisältää vitamiineja ja kivennäisaineita, kuten C-vitamiinia ja sinkkiä, joiden tiedetään edistävän haavan paranemista.

Hunaja pitää haavan optimaalisen kosteana, poistaa hajut ja estää biofilmin muodostumisen. Hunaja stimuloi kuolioituneen kudoksen hajoamista aktivoimalla elimistön omia entsyymejä.

Hunajan antibakteerinen toimintakyky vaihtelee riippuen siitä, mistä kukasta ja ympäristöstä se on peräisin. Myös hunajan käsittelyllä ja varastoinnilla on merkitystä.

Yksi eniten tutkituista antibakteerisista hunajalaaduista on uusiseelantilainen manuka- eli ruusumyrttihunaja. Valitettavasti kyseinen hunaja on myös väärennyskohde: valtaosa manukahunajana myydyistä hunajista ei ole manukahunajaa.

Tulevaisuudessa lisätutkimukset varmasti tuovat enemmän tietoa myös muista hunajista: esimerkiksi Glasgow'n yliopiston tutkimuksessa kanervahunaja toimi erittäin hyvin.

Lähteenä mm.

Juutilainen, V., Niemi, T. 2007. Uusia ajatuksia ja välineitä haavan hoitoon. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 123(8):981-7

Huttunen, S., Riihinen, K., Kauhanen, J. ja Tikkanen-Kaukanen, C. 2012. Antimicrobial activity of different Finnish monofloral honeys agains human pathogenic bacteria. APMIS online
 

Olofsson, Butler, Markowicz, Lindholm, Larsson and Vásquez. 2014. Lactic acid bacterial symbionts in honeybees – an unknown key to honey's antimicrobial and therapeutic activities.

Carnwath, Graham, Reynolds, Pollock. 2013. The antimicrobial activity of honey against common equine wound bacterial isolates