Erilaiset hunajat

Suuri osa suomalaisesta hunajasta on lingottua ja siivilöityä monikukkahunajaa. Hunajia on kuitenkin saatavilla monenlaisia ja niiden ominaisuudet (maku, väri, tuoksu ja rakenne) vaihtelevat hunajan alkuperäkasvin mukaan.

Usein hunaja luokitellaan sen olomuodon perustella. Se on usein kuluttajalle tärkein tekijä ostopäätöksessä.

Juokseva vai kova hunaja?

Hunaja on lingottaessa aina juoksevaa, mutta hunaja alkaa pikkuhiljaa kiteytyä. Kiteytymisnopeus riippuu alkuperäkasvista. Kiteytyneenkin hunajan saa takaisin juoksevaksi lämmittämällä sitä esim. kädenlämpöisessä vesihauteessa.

Pehmeä hunaja on kiteytynyttä hunajaa, jota on mekaanisesti vaivattu ennen purkittamista. Vaivaaminen rikkoo hunajan kiderakenteen, ja siksi hunaja ei kovetu kokonaan. Pehmeää hunajaa voi levittää veitsellä vaikkapa paahtoleivälle tai valuttaa myslin päälle.

Lohkeavaa hunajaa ei ole vaivattu pehmeäksi vaan se on saanut kiteytyä vapaasti. Lohkeavaa hunajaa on helppo annostella esimerkiksi teen tai kahvin makeuttajaksi.

Hunajan väri vaihtelee riippuen kasvista. Esimerkiksi rypsihunaja on erittäin vaaleaa kun kanervahunaja on tummaa. Väri ei vaikuta hunajan laatuun.

Lajihunajat

Eri kukista saatu hunaja eroaa toisistaan usein väriltään ja rakenteeltaa. Nämä pääosin tietystä kasvista olevat puhtaat lajihunajat nimettän alkuperäkasvie nmukaan, esim. kanerva- ja tattarihunaja.

Lajihunajassa voi havaita alkuperäkasvin ominaisuuksia. Hunajan maku, väri, tuoksu ja rakenne voivat olla erittäin tunnistettavia.

Mehiläistarhaaja kerää lajihunajaa tietyltä alueelta, missä haluttua kasvilajia kasvaa runsaasti. Hän tuo hunajasta tyhjät mehiläispesät alueelle, jossa tietty kasvilaji parhaillaan kukkii. Kun kasvi on lopettanut kukinnan, pesät viedään välittömästi pois ja hunaja lingotaan. Vaikka mehiläiset käyvät myös muilla kukilla, hunajasato kertyy tällä tavoin pääosin halutusta kasvista.

Suomessa tuotetaan  lajihunajaa mm. horsmasta, rypsistä, kanervasta ja puolukasta. Hunaja voi olla myös mesikastehunajaa, joka syntyy mehiläisten keräämästä, kirvojen erittämästä mesikasteesta.

Kennohunaja

Kennohunajan käyttö on vanhimpia hunajan käyttötapoja. Kennohunajassa hunajaa ei ole lingottu pois mehiläisten tekemästä hunajakennosta.

Hunajakennoja voi syödä sellaisenaan lusikalla tai pureskella kuin purukumia. Mehiläisvahan voi nielaista tai sylkäistä pois.

"Raakahunaja" ja raaka hunaja

Hunaja-asetus määrittää mm. hunajan kauppanimiä ja laatua. Kyseinen asetus ei tunne termiä "raakahunaja". Käytännössä suomalaisten hunajien käsittelyssä pyritään siihen, ettei niiden laatua heikennetä esimerkiksi lämmittämällä tai väärällä varastoinnilla. Näin ollen suomalainen hunaja täyttää lähes aina ne määritelmät, jotka ns. raakahunajalle asetetaan.

Mehiläishoitajien näkökulmasta raaka hunaja on hunajaa, jota mehiläiset eivät ole tehneet vielä valmiiksi. Sitä ei siis ole mahdollista esimerkiksi purkittaa, sillä se ei kestä säilytystä.

Hunajavalmiste

Hunajavalmiste hunajapohjainen tuote, johon on lisätty esim. marjarouhetta tai aromaattista öljyä. Hunajatuotetta, johon on lisätty jotain muuta raaka-ainetta, kutsutaan aina valmisteeksi. Se ei siis ole sataprosenttista hunajaa.

Lue lisää hunajatermeistä ja hunajan laadusta blogitesteistämme:

Hunaja, raakahunaja, hunajavalmiste. Ota hunajatermit haltuun.

Raa'asti hunajasta eli hunajan laadusta ja sen tutkimisesta
 

Huonolaatuista hunajaa?


Vaikka hunajantuotannossa pyritään laadukkaisiin lopputuloksiin, niin silti hunaja voi joskus yllättää epämiellyttävästi. Käyneen hunajan sekä muiden hunajassa tapahtuvien muutosten tunnistamiseksi on kerätty tietoa sivulle Hunajan laatuvirheet.

 

Hunajia on kasvista riippuen erivärisiä ja -rakenteisia.
Kennohunajaa ei ole lingottu vahakennoista pois. Vahan voi pureskella purukumin lailla tai nielaista.