Voiko hunaja olla myrkyllistä?

Mehiläiset voivat kerätä ihmiselle myrkyllistä hunajaa tai siitepölyä, jos alkuperäkasvi sisältää pyrrolitsidiinialkaloideja. Suomen kasvillisuus ei kuitenkaan tuota myrkkyhunajia, mutta puutarhoihin voi joskus päätyä haitallisia kasveja. Monissa maissa voidaan kerätä näitä myrkkyhunajia lääkitsemis- tai päihtymiskäyttöön.

Osa siitepölyistä voi sisältää haitallisia pyrrolitsidiinejä, ja mehiläiset voivat joskus kerätä siitepölyä, joka on ihmiselle vaarallista. Pyrrolitsidiineja (PA-yhdisteitä) sisältävät kasvit ovat onneksi Suomessa vähäisiä.

PA-yhdisteitä saattaa esiintyä alueilla, joissa mehiläiset saattavat käyttää satokasveinaan neidonkieltä (Echium vulgare), jaakonvillakkoa (Senecio jakobaea) tai punalatvaa (Eupatorium cannabinum).

PA-yhdisteitä sisältävä hunaja voi aiheuttaa myrkytysoireita, kuten pahoinvointia, sydämen rytmihäiriöitä ja verenpaineen laskua. Liian suuri annos PA-yhdisteitä voi aiheuttaa akuutin maksavaurion tai pitkällä ajalla mahdollisesti syövän.

Sveitsissä tutkittiin kahden mehiläistarhan tuotteiden PA-pitoisuuksia. PA-pitoisuudet hunajassa ja siitepölyssä vaihtelivat vuosittain riippuen siitä, mitä muita mehiläisiä houkuttelevia kasveja kukki samalla alueella.

Neidonkielen mesi ja erityisesti kasvin siitepöly sisältää suuria määriä PA-yhdisteitä. Verzascan tarhoilla PA-yhdisteiden (neidonkieli) turvarajat hunajissa ylittyivät reippaasti vuosina 2010, 2012 ja 2013. Turvaraja siitepölyssä (neidonkieli) ylittyi Baselissa 2011, 2012 ja 2014. Turvaraja on saksalaisten määrittelemä.

Neidonkieli, punalatva ja jaakonvillakko voivat esiintyä myös Suomessa

Neidonkieli on meillä monivuotinen, vakiintunut eurooppalainen uustulokas Etelä-Suomen tienvarsilla, kedoilla ja lastauspaikoilla. Mehiläistarhojen läheisyydestä neidonkielikasvustot kannattaisi poistaa tai niittää ennen kukintaa.

Punalatva on monivuotinen kasvi, joka meillä kukkii heinä-syyskuussa kosteissa metsissä, rannoilla ja kaatopaikoilla. Punalatvasta mainitaan netissä ainakin esiintymä Ruotsinpyhtään Ahvenkoskella. Esiintymiä on Ahvenanmaalta aina Pohjois-Karjalan eteläosiin.

Jaakonvillakko on kaksivuotinen kasvi, joka kukkii syyskesällä kuivilla niityillä ja tienvarsilla.

Kaikki kolme kasvia ovat nyt meillä luonnossa harvinaisia, joten Suomen kasvillisuus ei tuota myrkkyhunajia. Mutta ilmastonmuutos vaikuttaa jo, ja kasvit saattavat tulevaisuudessa olla yleisempiä.

Pyrrolitsidiinialkaloideja sisältää myös esimerkiksi tuttu leskenlehti. Myös myrkylliset Ericacae-lajin kasvit suopursu ja suokukka ovat kasveja, joissa mehiläiset voisivat käydä. Nämä kasvit eivät kuitenkaan ole mehiläisistä kovinkaan houkuttelevia, joten siksi niistä mehiläispesiin mahdollisesti kertyvän hunajan ja siitepölyn määrä on todella vähäinen, eikä riskiä ihmisille näin synny. 

Myrkkyhunajia käytetään myös lääkitsemis- ja huumaantumistarkoituksiin

Esimerkiksi Turkissa myydään myrkyllistä Rhododendron ponticum -kasvista kerättyä hunajaa lääkitsemistarkoitukseen. Tällöin hunajan annostelu on tarkkaa, jotta vältytään myrkytyksiltä. 

Myös muualla maailmassa tiettyjen alppiruusujen alkuperää sisältäviä hunajia kerätään tarkoituksella lääkitsemis- ja päihtymistarkoituksiin. Esimerkiksi Nepalissa on perinne "hulluhunajan" keräämiseen villimehiläisten pesistä. 

 

Lähteitä ja lisätietoja:

Kauko, Lassi. 2016. Myrkyllistä hunajaa? Mehiläinen 1/2016, 25
Koivisto, Pertti. 2017. Ilmastonmuutoksen seurauksia: mytoksiinit elintarvikkeissa ja raaka-aineissa. Luento Ruoka on kemiaa -seminaarissa 31.1.
Fadhe, Muluneh. 2016. Pyrrolitsidiinialkaloidien metabolinen aktivaatio aiheuttaa ihmisen maksavaurion. Itä-Suomen yliopisto. Väitöstiedote. 
Peltotalo, Pekka. 2016. Myös siitepöly voi olla ihmiselle myrkyllistä. Mehiläinen 6/2016, 187. 
Vice 2016. Hunting for Hallucinogenic Honey in Nepal.