Mehiläisen pisto ja allergia

Kun piikin ja myrkkyrauhasen poistaa, mehiläisen pistosta jää muistoksi vähän aikaa punoittava jälki.

Mehiläiset pistävät harvoin, ja useimmiten pisto tapahtuu silloin kun ne kokevat itsensä tai pesänsä uhatuksi.

Mehiläisen piston tunnistaa ihoon jäävästä piikistä ja myrkkyrauhasesta. Rauhanen jatkaa myrkyn pumppaamista haavaan, joten onkin tärkeää, että piikin raapaisee äkkiä pois. Älä koskaan purista tai paina piikkiä ja pistokohtaa, koska se saattaa puristaa lisää myrkkyä alueelle.

Mehiläisen myrkky sisältää feromonia, joka houkuttelee paikalle lisää mehiläisiä. Pistokohta kannattaakin pyyhkäistä esim. piharatamon lehdellä, jotta feromoni hälvenee.

Mehiläinen kuolee pistettyään, koska sen suoli repeää irti pistimen mukana. Ampiainen sen sijaan voi pistää monta kertaa ja sen pistosta jää usein merkiksi pieni reikä piikin sijaan.

Hoida lievä reaktio kylmällä kääreellä ja kortisonivoiteella. Oireet häviävät usein muutamassa tunnissa tai vuorokaudessa. Vakavassa allergisessa reaktiossa on aina syytä hakeutua ensiapuun.

Allerginen reaktio ja siedätyshoito

Mehiläisen pisto aiheuttaa aina lievän myrkkyreaktion, vaikka ei allerginen olisikaan. Pistokohta saattaa punottaa ja turvota. Allergisessa reaktiossa turvotus leviää laajalle alueelle ja henkilöllä saattaa tulla nokkosihottumaa ja oireita hengistyselimiin. Pahimmassa tapauksessa allerginen saa anafylaktisen reaktion.

Mehiläis-ja ampiaismyrkkyallergiaan tulee aina suhtautua vakavasti. Pistoallergiaan on mahdollista saada siedätyshoitoa, jota kannattaa tiedustella omasta terveyskeskuksesta tai allergiasairaalasta.

Siedätyshoidossa tulee käydä säännöllisesti viisi vuotta. Hoito on pitkä, mutta erittäin tehokas. Jopa 80 prosenttia allergisista siedättyy täysin ja lopuilla oireet pienenevät huomattavasti.

Hoito annetaan pistoina alussa 1-2 viikon välein ja alkusiedätyksen jälkeen 4-6 viikon välein. Siedätystilanne on yksinkertainen: pistos olkavarteen ja puolen tunnin seuranta.

Lue lisää siedätyshoidosta blogistamme.

 

Mehiläismyrkkyallergia ja mehiläishoitajat

 

Mehiläishoitajilla mehiläisen piston aiheuttamat yleisreaktiot ovat huomattavasti yleisempiä kuin muulla väestöllä. Mehiläishoitajat altistuvat selvästi enemmän mehiläisten pistoille, jonka vuoksi myös herkistyminen ja allergiat ovat heillä yleisempiä.

Mehiläismyrkylle herkistyminen siis riippuu altistumisen määrästä: jos ei saa pistoja, niin ei tule allergiseksikaan. Ilkka Annila teki 1990-luvulla väitöskirjan, jossa hän mm. selvitti suomalaisten mehiläistarhaajien saamia reaktioita mehiläistenpistoista. Hän totesi, ettei allergisillekaan mehiläishoitajille tullut yleisreaktiota jokaisesta pistosta. Osalla yleisreaktiot olivat loppuneet itsestään kokonaan.

Annalan mukaan moni tarhaaja tuntuu siedättyvän mehiläisiä hoitaessaan, eli oireet lievenevät, kun pistoja tulee jatkuvasti. Silti tietysti on etenkin vakavia reaktiota saaneiden on suojauduttava pistoilta mahdollisimman hyvin sekä pidettävä mukanaan ensiapupakkausta.

Reaktion riski on suurempi, jos saa samanaikaisesti useita pistoja. Arimpia paikkoja pistojen kannalta ovat yleensä kasvot ja kaula. Annalan tutkimuksen mukaan pitkään mehiläisiä hoitaneilla ja vanhemmilla pistosreaktiot olivat harvinaisempia kuin hiljattain aloittaneilla ja nuoremmilla.
 

Lisätietoja


Terveyskirjasto: Lentävien hyönteisten pistot ja puremat
Helsingin Sanomat 5.7.2012: Ampiaisenpiston lieviäkin oireita kannattaa tutkituttaa lääkärissä