Tekstin alkuun
Etusivu - Suomen Mehiläishoitajain Liitto SML r.y.
Karhut

Karhuvahinkojen korvausohje 2010

Aitausohjeet mehiläistarhoille 2010             

Teksti ja kuvat Pekka Karoniemi            

 

Ohjeen tavoitteena on kertoa tarjolla olevista laitteista, niiden sopivuudesta eri kohteisiin ja asennuksesta siten, että myöhemmin aidan ylläpito olisi mahdollisimman vähätöistä. Ohjeiden mukaan asennetut ja ylläpidetyt aidat ovat estäneet karhujen yritykset mehiläistarhoille joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Yksittäisinä syinä ovat olleet mm. laiterikot ja karhun kaivautuminen aidan ali.

 

Laitevaihtoehdot  Tarkat tiedot www.farmcomp.fi

Laitevaihtoehdot, vuosittain tarkemmin Mehiläinen- lehden 3-numerossa.

 

OLLI 100 kohteisiin, joissa on käytettävissä verkkovirtaa, jännite 6500 volttia, iskuenergia 1,2 joulea ja virrankulutus 2 wattia.

 

OLLI 70B akkupaimen kohteisiin, joissa ei ole verkkovirtaa ja sijainti on varjossa. Jännite 9900 volttia, iskuenergia 0,65 joulea ja virrankulutus 105 mA, joten 12 voltin noin 60 Ah akku tulee ladata noin kolmen viikon välein. OLLI 70B paimenta käytetään suuremmalla teholla.

 

OLLI 70B 6 watin aurinkopaneelilla ja 12 voltin noin 60 Ah akulla kohteisiin, joissa voidaan hyödyntää aurinkoenergiaa. Varjottomissa olosuhteissa akkua ei juurikaan tarvitse ladata kauden aikana. Syksyllä akun latauksesta tulee huolehtia jäätymisvaaran vuoksi.

 

OLLI 70B paimenten ensisijainen virtalähde on 12 voltin akku. Molempiin OLLI 70B laiteyhdistelmiin voi liittää 140 Ah ilma-aktivoituvan alkalipariston, joka toimii varajärjestelmänä 9 voltin jännitteellä. Paristo on kertakäyttöinen, siitä riittää virtaa noin kahdeksi kuukaudeksi, eikä sitä voi ladata. Alkalipariston päällä on suojateippi, joka poistetaan, kun paristo otetaan käyttöön.  

 

Jos kauden päättyessä paristossa on vielä virtaa, ilma-aukot suljetaan talven ajaksi teipillä.

Paimen 70B vaihtaa automaattisesti 9 voltin paristolle, kun 12 voltin akun jännite laskee noin 11,50 volttiin. OLLI 70B-paimenissa on syväpurkaussuoja, mutta akun ikä pitenee huomattavasti, jos akun lataa, kun sen jännite on laskenut noin 12,20 volttiin. Hyvin ylläpidetyt akut ovat kestäneet kenttäkokeissa vähintään kuusi vuotta.

 

Aidan pystyttämisessä tarvittavat työvälineet ovat noin 1-2 kg painoinen leka, jolla saa iskettyä tolpat ja maadoitustangot maahan. Lankojen katkaisuun tarvitset puukon tai leikkaavat pihdit. Aitalangassa on viisi metallijohdinta. Asennuksessa ja ylläpidossa on apua aitajännitemittarista ja yleismittarista, joilla saa mitattua aidan jännitteen ja akun jännitetason.

Aitausohjeet

 

Pääosa aidoista tehdään jo maastossa oleville mehiläistarhoille, joten valo-olosuhteet eivät ole aina hyvät. Kohteissa, joissa on etelään varjoton 180 asteen sektori aurinkopaneelille, päästään pienimmällä ylläpitolatauksella. Tee aita vähintään 1 metrin etäisyydelle pesistä, varaa pesien ympärille riittävästi työtilaa. Älä sijoita pesiä aitauksen kulmiin, aivan tolpan kohdalle, lähelle sähköpaimenta tai akkua liitosjohtoineen, koska karhu yrittää tarhalle yleensä aitaa lähimmän pesän kohdalta. Vedä langat kireälle, kuten kuvassa.


Aidattavan alueen kasvusto niitetään. Tehokkaita välineitä ovat raivaussahan kolmio- ja neliterät, jolloin sahaa voidaan käyttää lähes tyhjäkäynnillä. Käytä suojalaseja ja kuulosuojaimia raivaussahalla työskennellessäsi. Terän kaikki sivut teroitetaan, jolloin terä kääntämällä käyttöaika kaksinkertaistuu välillä teroittamatta. Terän kärkiosa pyöristetään, jolloin aidan alta heinää poistettaessa, terällä voidaan ottaa heinät aivan tolppien vierestä ilman tolppien rikkoontumisvaaraa. Heinät voi poistaa myös siimaleikkurilla, jolloin raivaussahaa tulee käyttää korkeammilla kierroksilla. Polttoaine- ja siimakustannus on on suurempi kuin metalliterällä leikatessa. Pienet alueet voi niittää myös viikatteella.

Aitojen sivut tehdään keskeltä ulospäin kaareviksi, jotta langat pysyvät paremmin kiinni tolpissa. Maaston muodosta riippuen aseta tolpat korkeintaan 4-5 metrin välein. Ojien ym. painaumien kohdalla lisää ojan reunoille ja pohjalle tolppa ja vedä ojan kohtaan alas riittävä määrä lankoja.

Jos teet useita aitoja, aseta neljä lankarullaa keskiöstä sopivaan tankoon, jolloin saat kaikki langat vedettyä aitauksen ympäri kerralla. Aitauksessa käytetään neljää päällekkäistä lankaa, alin noin 15-20 cm maasta ja seuraavat tasaisin välein, ylin noin metrin korkeuteen. Aseta langat kiertämään tolppien ulkopuolelta. Älä kierrä lankoja tolppien ympäri, silloin voit kiristää koko aitauksen langat vetämällä langan päästä.

 

Paimenesta tuleva punainen virtajohdin kiinnitetään metallikiinnittimellä alalankaan, josta virta johdetaan ylempiin lankoihin. Yhdyslanka voidaan sitoa ylempiin lankoihin siten, että lanka kierretään kaksi kertaa aitalangan ympäri ja sidotaan tiukasti yhdellä solmulla. Tämä laskee jännitettä ylemmissä langoissa vain 200 voltilla.

 

Aitaan tehdään portti kulkemisen kannalta sopivaan paikkaan. Portin kohdalta tolpat pysyvät lähellä toisiaan lanka- tms. lenkeillä, jotka sijaitsevat alhaalla ja ylhäällä. Kuvassa sininen lanka, joka porttia avattaessa nostetaan ylös.


 

Sähköpaimenen mukana tulevat tarvittavat liitosjohdot akulle, paristolle ja aurinkopaneelille.

Kulmarakenne saadaan riittävän tukevaksi, kun kaksi tolppaa on lyöty erikseen maahan ja sen jälkeen sidottu toisiinsa useasta kohtaa nippusiteillä. Aitauksen ympäri kiertävät aitalangat sidotaan päistä solmulla ja vetosolmulla, jolloin ne on helppo avata ja vetää lankaa tiukemmalle.

Kaikki aitauksen laitteet, myös maadoitus tulee asentaa aidan sisäpuolelle.  Sähköpaimen ja akku sijoitetaan vähintään 50 cm etäisyydelle aitalangoista.

Maadoita aitaus siten, että aitajännitteeksi tulee 5000-9500 volttia. Maadoitustangon ja maan väliltä aitajännitemittarin lukeman tulisi tällöin olla 300 volttia tai alle. Maadoitustankojen väli maassa tulisi olla noin 1-2 metriä toisistaan, yleensä riittää yksikin tanko. Aurinkopaneeli suunnataan siten, että aurinko paistaa paneelin pintaan kohtisuoraan mahdollisimman esteettömästi. Akku vaatii sadesuojan ja alle tason, joka estää syksyllä akun kiinni jäätymisen maahan. Paimenpakettiin sisältyy sähköaidasta varoittava kilpi, se voidaan pujottaa ylälankaan.


Karhuvahingot alkavat usein jo lumien aikaan keväällä. Riskitarhoihin kuuluvat mm. ne, joihin on edellisenä vuonna kohdistunut karhuvahinkoja tai karhujen yrityksiä tarhoille. Näiden tarhojen suojaukset tulisi asentaa ensimmäisinä. 

  Ohjeen mukaisella aidan rakenteella pääosa karhujen yrityksistä mehiläistarhoille voidaan estää. Kuvassa karhu on kaivanut maata aidalle asti pesän kohdalta.

Sähköaidan ylläpito

 

Sähköaita ei ole fyysinen este karhulle, vaan pelote perustuu sähköiskuun.

Kauden aikana aidan toimivuutta heikentävät seuraavat tekijät, joihin ylläpito kohdistetaan.

 

1. Kasvuston koskettaessa aitalankoja, paimen kuivattaa ne ja aidan toimivuus säilyy suhteellisen hyvänä kuivilla keleillä. Sen sijaan kasteinen kasvusto ja sateella märkä kasvusto johtaa merkittävän osan paimenen iskutehosta kasvuston kautta maahan, jolloin aidan teho ei välttämättä enää riitä. Siksi kasvusto tulee leikata alas jo silloin, kun se tavoittaa alimpaan aitalankaan.

 

2. Akun ja pariston varauksen laskua tulee seurata joko kuluneen ajan perusteella tai mittaamalla jännitelukema akusta ja paristosta. Puhdista tarvittaessa aurinkopaneelin pinta ja kiristä aitalangat niiden löystyttyä. Säilytä talvella paimen ja paneeli sisätiloissa ja akku täyteen varattuna.

 

3. Noin kymmenen vuoden kuluttua aitalankojen kunto alkaa heikentyä ja virran kulku ei ehkä enää vastaa uutta aitaa. Tilannetta kannattaa seurata ja vaihtaa langat viimeistään siinä vaiheessa, kun sähköjohtimia katkeilee ja aitalangoista alkaa kuulua tästä johtuvaa "napsahtelua" paimenen iskujen tahdissa. Sama ääni kuuluu silloin, jos jokin liitoksista on löysällä.

 

Lisätietoja laitteista ja aitaamisesta  www.farmcomp.fi

© 2006 Suomen Mehiläishoitajain Liitto SML r.y. - Tekninen toteutus Optinet kotisivut